VAMMAISUUS? - mitä se on? Pitääkö sitä hävetä?
Mitä tulee ensimmäisenä mieleen kun kuulet sanan vammainen? Pyörätuolissa istuva surkuteltava marttyyri, jota taputtelet päähän aina kun kävelet ohi? Vai menestyvä pyörätuolissa istuva optimisti, joka kertoo sinulle suoraan mitä ajattelee, jos rohkenet taputella häntä päähän? Rehellisesti: kumpi näistä luonnehdinnoista vastaa sinun kuvaasi vammaisesta ihmisestä? Onko sinun lähipiirissäsi vammaisia? Miten kohtelet heitä? Ovatko he sinulle pelkkää inspiraatiopornoa, vai kuunteletko oikeasti heidän ajatuksiaan? Ovatko he sinulle pelkkää ilmaa, vai tärkeitä ihmisiä? Kohteletko heitä kuin yhdenvertaisia, vai (kuten useimmat) kuin pikkuruista vauvvaa, joka on juuri oppinut kävelemään, ja sanomaan sanan kakka? Teen tästä näin karikatoitua, jotta ymmärrettäisiin, että vammaisilla on oikeasti tunteet, tarpeet ja oma tahto. Vammaisuus ei ole pelkkä ”huono juttu”. Se on myös hieno asia, se on identiteetti (myös allekkirjoittaneelle), yhteisö, adjektiivi, haukkumasana......... Minä olen itse soke