Pride -- pelon ja ylpeyden aihe

 

Minulle Pride merkitsee oikeutta olla oma itseni ja toteuttaa omaa itseäni niin kuin itse haluan. Se merkitsee, minun saavan olla ylpeä siitä kuka olen. Sitä, ettei minun tarvitse piilotella sitä  kenestä pidän ja ketä pidän kädestä. Ei ole itsestään selvää saada kulkea käsi kädessä sen kanssa, josta eniten välittää. Suomessa olemme etuoikeutettuja, mutta yhä vieläkin saa kuulla kysymyksiä, ja pitkiä katseita. Olemme onnekkaita, kun laki ei syrji meitä, mutta todellisuus on toinen. Joten käydäänpä läpi hieman tärkeitä vuosilukuja Suomen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen  historiasta, ja mietitään sitten, onko Suomi tasa-arvon mallimaa vai ei.

 

·        2.019: uusi nimilaki astuu voimaan. (3 vuotta sitten)

·        2.017: tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan, (5 vuotta sitten).

·        2.015: uudistuneet yhdenvertaisuus ja tasa-arvolait astuvat voimaan (7 vuotta sitten).

·        2.011: THL poistaa transvestisuuden sairausluokituksesta. (11 vuotta sitten)

·        2.007: hedelmöityshoitoja koskeva laki astuu voimaan (15 vuotta sitten)

·        2.003: Trans laki astuu voimaan. (19 vuotta sitten).

·        2.002:samaa sukupuolta olevat parit saavat rekisteröidä parisuhteensa ( (20 vuotta sitten)

·        1.986: HIV säätiö perustetaan. (36 vuotta sitten).

·        1.981: Homoseksuaalisuus poistetaan sairausluokituksesta. (41 vuotta sitten.)

·        1.974: SETA RY perustetaan (48 vuotta sitten).

·        1.971: homoseksuaalisuus de kriminalisoidaan. Kehotuskielto astuu voimaan. (51 vuotta sitten)

Lähteet:

https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/

Suomessahan on kaikki todella hyvin, mutta yhä saa valitettavasti kuulla homofoobisia kommentteja. Kesäkuun puolivälissä kuulin kaverini nähneen Snapchatista, miten joku poltti pride lippua. Jos se oli vitsi, niin huono sellainen…  

Tällaiset ”vitsit” aiheuttavat lähes kaikille sateenkaarelaisill ahdistusta, pelkoa ja  epävarmuutta. Vaikka jo vuonna 2022 pitäisi voida olla oma itsensä, saamme yhä pelätä avoimesti ulkona olemista. Voisiko tässä piillä syy siihen,            että niin moni seksuaali- ja sukupuoli vähemmistöihin kuuluva kärsii mielenterveysongelmista. Ylen artikkelin mukaan ( https://yle.fi/uutiset/3-11933794 ) kuudellakymmenelläkahdeksalla prosentilla sateenkaarivähemmistöihinkuuluvista nuorista on ollut itsemurha-ajatuksia, kun taas vastaava luku heteronuorilla oli 29 %. Nämä luvut kertovat selkeästi siitä, mikä on vinoutunutta meidän yhteiskunnassamme. Sateenkaarivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on tunne siitä, ettei heitä sallita sellaisina kuin he ovat. Eikä sen tunteen tarvitse tulla perheestä tai lähipiiristä. Riittää, että se paine tulee yhteiskunnasta. Sosiaalinen media, kirjat ja elokuvat esittävät hetero ja cisnormin mukaisia tarinoita ja suhteita, jossa esiintyvät useimmiten ovat valkoisia ja vammattomia. Ja liian harvoin sateenkaarivähemmistöön kuuluminen  on ylpeyden, ilon ja yhteisöllisyyden aihe. Olisi tärkeää painottaa sateenkaarilipun mukanaan kantamaa sanomaa ja ylpeyttä. Aarrehan on totutusti sateenkaaren päässä eikö niin? Miksei sateenkaaren alla eläminen olisi ylpeyden aihe?

 

Se, että juhlitaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ei tarkoita, että cis-heteroiden oikeudet unohdetaan. Ei, tarkoitus on poistaa stigmaa ja häpeää sateenkaaren alta.

 

Ja eikö lopullinen tavoite olekin, että kaikki saisivat elää sulassa sovussa?

 

   Vammaisuus ja Pride

 

Olen tainnut tästäkin aiheesta puhua jo pariin otteeseen, ja myös monet mahtavat aktivistit puhuivat paljon aiheesta kesäkuussa, ja yhä vieläkin. Mutta tuonpahan nyt omankin näkemykseni julki…

 

Kun jatkuvasti saa lukea tapauksia, joissa vammaiset eivät pääse osallistumaan Pride-kulkueeseen, koska reitit ovat esteelliset, alan ihmetellä: miksi muutosta ei tapahdu?  Olen nähnyt ainakin 10 postausta tästä aiheesta, ja pelkästään yhden pitäisi olla tarpeeksi… Mutta muutosta ei kuitenkaan tapahdu…

Tuntuu ristiriitaiselta, että Pride-liike kuuluttaa kaikkien tasavertaisuutta, mutta suunnittelee silti reittinsä niin, että kaikki, jotka haluavat eivät pääse mukaan. Eikö tämä ole Priden arvojen vastaista?

Näin kärjistettynä siitä tulee selkeä viesti: te ette ole tervetulleita. Meitä vammaisia ei siis haluta mukaan.

 

   Jotain positiivistakin nyt sentään

 

Luin nyt jälkikäteen tekstiä läpi, ja huomasin keskittyväni vain negatiivisiin, ja huonoihin puoliin. Niinpä oli pakko lisätä jotain positiivista… Joten lähetin pikakyselyn kavereilleni, ja kysyin mikä heidän mielestään on parasta LGBTQ-yhteisössä. Tietysti pyysin myös luvan julkaista heidän sanomisensa täällä.

”Parasta on kuulua johonkin. Vaikka queer-ihmisenä voin kokea seksuaalisuuteni ihan eri tavalla, kuin toinen queer. On silti olemassa tunne siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka ymmärtävät esim. kaapista ulos tulemisen pelon.”

”Sanoisin, että yhteisöllisyys on parasta. Vaikka tämä nyt on aika klisee, mutta silti. Yhteisöllisyys ja yhteishenki.”

 

Komppaan ehdottomasti ystäviäni. Parasta on yhteisöllisyys ja tunne siitä, että saa olla juuri sellainen kuin on.

 

 

Be Pride!

12. klo. 15:44

/R