Tekstit

VAMMAISUUS? - mitä se on? Pitääkö sitä hävetä?

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen kun kuulet sanan vammainen? Pyörätuolissa istuva surkuteltava marttyyri, jota taputtelet päähän aina kun kävelet ohi? Vai menestyvä pyörätuolissa istuva optimisti, joka kertoo sinulle suoraan mitä ajattelee, jos rohkenet taputella häntä päähän? Rehellisesti: kumpi näistä luonnehdinnoista vastaa sinun kuvaasi vammaisesta ihmisestä? Onko sinun lähipiirissäsi vammaisia? Miten kohtelet heitä? Ovatko he sinulle pelkkää inspiraatiopornoa, vai kuunteletko oikeasti heidän ajatuksiaan? Ovatko he sinulle pelkkää ilmaa, vai tärkeitä ihmisiä? Kohteletko heitä kuin yhdenvertaisia, vai (kuten useimmat) kuin pikkuruista vauvvaa, joka on juuri oppinut kävelemään, ja sanomaan sanan kakka? Teen tästä näin karikatoitua, jotta ymmärrettäisiin, että vammaisilla on oikeasti tunteet, tarpeet ja oma tahto.  Vammaisuus ei ole pelkkä ”huono juttu”. Se on myös hieno asia, se on identiteetti (myös allekkirjoittaneelle), yhteisö, adjektiivi, haukkumasana......... Minä olen itse ...

Pimeät, pelottavat kujat

24.03.2021 klo. 17:22  Maaliskuun alussa Lontoossa murhattiin nainen, kun hän oli matkalla ystävänsä luota kotiin, kello yhdeksältä illalla. Hän puhui poikaystävänsä kanssa puhelimessa, ja ilmoitti, että on tulossa kotiin pidempää, valaistua reittiä pitkin. Ihan turha sanoa, että mitäpäs oli yksin kadulla niin myöhään, tai varmaan oli taas seksikkäät vaatteet päällä. EI! Syy ei ole naisen, syy on sen, ettemme me vieläkään, vuonna 2021 ymmärrä, ettei toisen kimppuun käydä, oli hän sitten mitä sukupuolta tahansa! Syy lyömiselle ei ole, että: no sä ärsytit mua, tai että: no se oli vahinko. Lyöminen sattuu, aina, poikkeuksetta. Se jättää jälkiä, siitä jää mustelmia, ja lyönnin muistaa. Vaikka silloin olisikin humalassa, siitä jää epämukava tunne. Ihan sama, vaikka ärsyttäisi, ihan sama, vaikka olisikin kännissä. SE EI OIKEUTA LYÖMÄÄN, ihan samalla tavalla, kuin se, että kävelee yöllä yksin kadulla, ja sattuu olemaan nainen, ei oikeuta raiskaukseen tai murhaan. Muutenkin, olisi ehkä aik...

KOSKEMATTOMUUS!

16.01.2021 klo. 16:41 Koskemattomuus on kiistämättä aihe, johon liittyy paljon kiistoja, mutta oman kehon koskemattomuus, on ihmisarvo. Kukaan ei siis saa koskea ketään, sukupuolesta, pituudesta, puheesta tai silmien väristä riippumatta. KETÄÄN EI SAA KOSKEA ILMAN LUPAA! Nyt haluaisin kuitenkin tarkastella tätä kohdullisten näkökulmasta, en kuitenkaan halua unohtaa miehiä ja ei kohdullisia, sillä tämä sama koskemattomuus koskettaa kaikkia.  Usein naisilla, ja feminiinisen kehon omistamilla henkilöillä, on keho, joka katsotaan olevan yhteiskunnallista ja vapaata riistaa. Meitä saa katsoa, kommentoida ja koskea miten haluaa, eikä ketään kiinnosta, haluammeko me sitä vai emme. Yleensä jos puhuu tästä tai katselee keskusteluja somessa, kohtaa ennemmin tai myöhemmin argumentin: mutta hän halusi tai oma syy, hänellä oli liian paljastavat vaatteet. Ei vaatteet anna lupaa ahdistella! Ei se, että jollakulla on lyhyt toppi, jossa on ohuet olkaimet ole syy koskea tai katsoa. Mikään ei anna oi...

Yleisesti blogista. Mitä haluan sillä sanoa?

 12.12.2020 kello 22:02 Olen jo pitkään haaveillut blogista, kunnes sain tänään päivällä viimeisen potkun tämän blogin luomiseen. Haluan tuoda tässä blogissa esiin vähemmistöt (sekä seksuaali- että sukupuoli vähemmistöt), vammaiset, naisten oikeudet, ilmaston, ja ylipäätään elämän kipukohtia ja asioita, joita pitää parantaa. Asia, josta en kuitenkaan tule puhumaan missään vaiheessa on rasismi ja rodullistaminen. Kyse ei ole siitä, että kannattaisin sitä, ei, päin vastoin, mutta en osaa itse puhua siitä, enkä rupea arvailemaan. Heitä, jotka siitä puhuvat on jo paljon, ja suosittelen lukemaan heidän postauksiaan :) Pääpointtina tällä blogilla on siis kaiken lainen aktivismi. Tulen puhumaan omista kokemuksistani ja käsityksistäni. Toki, jos aihe on sellainen etten mitään tiedä tarkistan asioita ja lähteitä. Otan myös kommentteja mielelläni vastaan. Huomioikaa toisenne ja olkaa varovaisia /  A.