”Rauhoitu muru”

Sisältövaroitus: teksti sisältää rajua kieltä, ja paljon sarkasmia.

Kuinkakohan monesti minua on käsketty rauhoittumaan kun olen vähän korottanut ääntäni tuodakseni mielipiteeni julki? Viimeksi tänään kuulin koulussa, miten miespuolinen opettaja käski naisoletettua oppilasta ”rauhoittumaan vähän”, koska hän nauroi kovaäänisesti. Siis eiikö nauru ole rentoutumisen merkki? Ei ilmeisestikkään silloin, kun ollaan keski-ikäisen miehen tunnilla, ja puhe on tytöstä. Ristiriitaista tästä tulee silloin, kun mietimme, monestikkohan poika/miesoletettuja käsketään ”rauhoittumaan vähän”, yhden pienen naurun takia, joka ei edes häirinnyt tuntia!
Niimpä, harvemmin. Pojat saavat olla levottomia, eikä heitä käsketä rauhoittumaan. Heitä käsketään keskittymään, joka ilmeisesti on paljon miehisempää kuin rauhoittuminen. Taidampa tästä lähtien sanoa miehille (sillä kyllä, he ovat aina miesoletettuja), jotka käskevät minua ”rauhoittumaan vähän”, että rauhoituppa itse, ja mieti onko se kivaa. Olen ihmeissäni, etten ole vielä saanut kommenttia ”rauhoitu hei vähän”, kun olen puhunut mielipiteistäni avoimesti tunnilla. Tai sitten olen, ja se on jäänyt kaiken muun patriarkaatin suoltaman roskan alle...
Niin tai näin, voitaisiinko nyt todeta vain, että tyttö/naisoletetut saavat nauraa yhtä kovaa kuin mies/poikaoletetut, ja että mies/poikaoletetut kaipaavat myös ”vähän rauhoittumista” silloin tällöin. Tarkemmin ajateltuna, olen kuullut pojalle sanottavan ”rauhoitu” vain tappelun tai muun sellaisen yhteydessä. Kun esimerkiksi opettaja on käskenyt ala-asteella poikaa ”mene jäähylle rauhoittumaan vähän, ja miettimään tekosiasi.” Mitäköhän tytölle sanottaisiin vastaavassa tilanteessa? Mitenköhän olisi: ”Rauhoituhhan vähän, anna hali ja pyydä anteeksi. Sitten voit lisätä puuteria.” (Anteeksi sarkasmi...)
Mutta vakavasti: miksi minun pitää rauhoittua? Vain siksikö, että satun omistamaan kehon, joka nyt sattuu näyttämään feminiiniseltä? Jos minulla olisi maskuliinisemmaksi miellettävä keho, lyhyet hiukset eikä niin naiselliset piirteet... olisikohan yleinen kommentti: ”ota iisisti.” eikun anteeksi, unohdin, olen vammainen joka menee rikki kun hänelle sanotaan vastaan. Eli minulle sanottaisiin: ”no voisithan sinä ehkä tehdä tuota, mutta voisit myös niinkuin ehkä vähän rauhoittuakkin.” ja siinä se taas tuli... ”RAUHOITU!” Mitäpä jos en rauhoitu? Jos rupean hirveäksi pahaksi feministiksi, joka ei suostu rauhoittumaan?

Yhteenvetona: ensi kerralla kun minulle sanotaan: ”rauhoitu muru”, vedän tyyppiä henkisellä litsarilla päin näköä, totean että haista paska, rauhoitu itse ja poistun paikalta.
/R.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä EN ole vaihe!

Moni lgbt ihminen varmaan tunnistaa ulkopuolelta tulevan ajatuksen siitä, että seksuaalisuus tai sukupuoli on vaihe. No anteeksi vaan, että olen oma itseni, vaihdampa tästä identiteettiä huomiseksi, niin voin taas tuntea itseni huonoksi… Seksuaalisuutta tai sukupuolta, ei vaihdeta kuin paitaa. Et vaihda sukupuolikokemustasi joka päivä, vaan se yleensä pysyy samana, kun olet löytänyt oikean termin. Jos kokemuksesi on genderfluid tms. liittyy vaihtelu sukupuolikokemukseen. Kun tulin ulos kaapista toiselle vanhemmistani, sain kuulla, että tämä menee ohi. Että se johtuu ympäristöstä. ”Kun sun kaveritkin on tollaisia ja muutenkin sä tunnet monia, niin säkin varmaan luulet, että säkin oot sellainen. Mutta toi menee kyllä ohi, toi on vaan vaihe.” Ikävä tuottaa pettymys, mutta tämä EI ole vaihe. Minä OLEN tällainen, ja tämä olen minä. Mikään mitä sinä sanot ei muuta sitä. Olen löytänyt sen millainen olen, ja mitkä sanat minua parhaiten kuvaa. Minä en muutu tästä, ja vaikka muuttuisinkin, sen p...
Lue lisää

Pitkä tauko, mitä seuraa?

Hei taas ihmiset. Olen ollut nyt melkein puoli vuotta hiljaa niin blogin, kuin instagramin puolella. Minulla on ollut paljon mietittävää ja tehtävää elämässäni.Mielenterveysongelmat, joista olen aikaisemmin vähän puhunut ovat pahentuneet, paineet opiskelussa ja maailman tilanne ovat ottaneet koville, ja ajattelin viisaasti ottaa vähän tilaa itselleni.Tilan ottaminen on tehnyt hyvää, ja olen ajatellut myös blogia ja instagramia. Jotenkin tuntuu, että tämä puolivillainen tekeminen ei sovi minulle. Joko teen tätä tosissani tai en yhtään, ja olen päättänyt tehdä tätä tosissani, mutt omia rajojani kunnioittaen. En siis aijo ruveta postaamaan mitään joka päivä tai viikko, mutta jos pääsisin takaisin vanhaan ”yksi teksti kuukaudessa” rytmiin. Aijon myös alkaa tehdä tätä omilla kasvoillani.Olen tullut siihen johtopäätökseen, etten saa isompaa yleisöä ellen näytä, että olen tosissani. Stay tuned, lisäinfoa seuraa.  Klo. 22:42 Ronja
Lue lisää

TYTTÖYS - 1. viikko

Sivusinkin jo aihetta instagramin puolella, mutta nyt vähän enemmän ränttäystä ja tietysti tilastot! Tyttöys nähdään meidän yhteiskunnassamme vähän nolona asiana, joka oikeastaan on aika söpöä, mutta ei silti mitenkään kannattavaa koska noh.... tytöthän ei ikinä pärjää... Tyttöys voi olla identiteetti, tyyli, rooliasu... (lista jatkuu...) mutta se ei ole kannattavaa! Monessako työpaikkahakemuksessa sanotaan: ”Tyttömäisyydestä on hyötyä”? Niinpä, ei kauhean monessa. Minulle henkilökohtaisesti tyttöys on ehdoton ei, koska en halua tulla rinnastetuksi tytöksi. Tai en ainakaan halua, että minusta käytetään väärää pronominia tai kutsutaan tytöksi. Minulla on feminiininen tyyli, ja näytän aika feminiiniseltä, mutta en pyytänyt ketään olettamaan sukupuoltani! En halua tulla tungettuksi lokeroon johon en kuulu! Ja kyllä: meillä on normi olettaa ihmisen sukupuoleksi joko sukupuoli A tai B, mutta se ei tarkoita, ettenkö minä voisi olla sukupuolta X ja joku muu sukupuolta Ö, joten yrittäkää olla ...
Lue lisää