TYTTÖYS - 1. viikko
Sivusinkin jo aihetta instagramin puolella, mutta nyt vähän enemmän ränttäystä ja tietysti tilastot!
Tyttöys nähdään meidän yhteiskunnassamme vähän nolona asiana, joka oikeastaan on aika söpöä, mutta ei silti mitenkään kannattavaa koska noh.... tytöthän ei ikinä pärjää...
Tyttöys voi olla identiteetti, tyyli, rooliasu... (lista jatkuu...) mutta se ei ole kannattavaa! Monessako työpaikkahakemuksessa sanotaan: ”Tyttömäisyydestä on hyötyä”? Niinpä, ei kauhean monessa.
Minulle henkilökohtaisesti tyttöys on ehdoton ei, koska en halua tulla rinnastetuksi tytöksi. Tai en ainakaan halua, että minusta käytetään väärää pronominia tai kutsutaan tytöksi.
Minulla on feminiininen tyyli, ja näytän aika feminiiniseltä, mutta en pyytänyt ketään olettamaan sukupuoltani! En halua tulla tungettuksi lokeroon johon en kuulu!
Ja kyllä: meillä on normi olettaa ihmisen sukupuoleksi joko sukupuoli A tai B, mutta se ei tarkoita, ettenkö minä voisi olla sukupuolta X ja joku muu sukupuolta Ö, joten yrittäkää olla olettamatta ihmisten sukupuolia jooko.
Tyttöys ei missään nimessä ole negatiivinen asia. Jokainen ihminen saa olla tyttömäinen jos haluaa, ja se on täysin ok, mutta valitettavasti tämä ei peilaannu yhteiskunnastamme, joka syyttää teinityttöjä jopa avioeroista. Teinitytöthän ovat kovaäänisiä, hevoshulluja ja kikattavat häiritsevästi, mutta heillä on myös hienoja juttuja. Oletko kuullut esimerkiksi mahamaanantaista? Se on kehopositiivisuutta edistävä liike. Tai kuinka fiksua on, että he puhuvat toisilleen vaikeista asioista, jakvat painavia juttuja ystävien kesken, ja saavat tukea. Tai ne ihanat kommentit, joita he kirjoittavat toistensa julkaisuihin. Teinitytöt on best!
Projekti
Tämä projekti sai alkunsa, kun olin kuunnellut puolisen vuotta tytöttelyä ”Sukupuolineutraalissa” ympäristössä. Kuppini meni niinsanotusti nurin, koska eikö Suomen koulujen pitäisi olla sukupuolineutraali ympäristö? Noh, sitä odotellessa... olen saanut kuulla seitsemästi tytöttelyä päivässä! Siis SEITSEMÄSTI!!!!!!!!!
Lopulta päätin, että minun on tehtävä asialle jotain, jos ei muuten niin sitten itsekseni. Ja sitten muistin, että minulla on blogi, johon voin jakaa projektiani, ja siinä sitä sitten ollaan.
Vielä iso kiitos ystävälleni, joka jaksaa muistuttaa, että tämä voi olla henkisesti aika raskasta ja että voin aina soittaa, jos tulee tarve. Iso kiitos siis siitä!!!
Ensimmäinen viikko:
Tiistaina: 0 kertaa opettajilta, 0 kertaa oppilailta.
Keskiviikkona: 0 kertaa opettajilta, 0 kertaa oppilailta.
Torstaina: 7 opettajilta, 1 oppilaalta.
Perjantaina: 3 opettajalta, niin etten ollut paikalla.
Jos et vielä seuraa minua instagramissa, niin käy ihmeessä ottamaan tili seurantaan: pohdintoja_melkein_kaikesta
/R.
Kommentit
Lähetä kommentti