Tekstit

Ahdistusko siistiä?

Jos et koe jaksavasi puhetta ahdistuksesta juuri nyt, palaa lukemaan tätä tekstiä myöhemmin ❤️  olet tärkeä ja välitetty, vaikket juuri nyt jaksakkaan kaikkea. Sano, että on siistiä kun voit psyykkisesti niin huonosti, että se näkyy fyysisinä oireina. Sano, että on siistiä, kun kätesi tärisevät niin paljon, ettet pysty kohottamaan kättäsi ja sanomaan, että haluat pois. Sano, että on siistiä, kun jokin tukkii kurkkusi niin, ettet saa sanottua mikä on. Sano sitten, että on siistiä, kun itket ihmisen edessä, johon oikeastaan luotat, mutta jolle et halua näyttää heikkoa puolta itsestäsi. Sano sitten, että on siistiä, kun puolet tuntemistasi ihmisistä pitää oireitasi ohimenevinä. Sano sitten, että on hirveän siistiä, kun yksi niistä kenen kanssa vietät eniten aikaasi ei tunnu ottavan ahdistustasi tosissaan. Sano sitten, että on siistiä, kun haluaisit vain työntää kaiken muun ulos, paitsi ne hyvät, positiiviset ja lohtua tuovat asiat. Sano, että on hienoa, kun et tiedä mitä sinulle tapah...

Niin paljon muutakin

Seitsemännellä luokalla ruokailuissa oli järjestetty niin, että minulle oli laitettu oma tarjotin sivuun muista. Se toimi sen luokan, muttta kahdeksannelle siirryttäessä ruokalan henkilökunta vaihtui, eivätkä he enää muistaneet käytäntöä, joten se haudattiin. Silti, koko edellisen vuoden tarjottimen vieressä ollut lappu pysyi. Lapussa luki suunnilleen: Ronja on sokea seitsemäsluokkalainen. Älä vie tätä tarjotinta pois, jotta Ronja löytää sen helpommin. Kun huomasin lapun, otin sen pois, rypistin ja heitin roskiin. Oloni oli nöyryytetty. Onko ensimmäinen asia, minkä ihmiset minusta näkevät vammani? Onko se ainoa asia, jonka ihmiset minussa näkevät? Enkö minä ole paljon enemmänkin? Ja totta, vamma on melko silmiinpistävä ainakin minun tapauksessani, mutta se ei ole koko persoonani. Persoonani ei ole kiinnittynyt valkoiseen keppiin tai opastajaan. Koko identiteettini ei käsittele sitä, että olen sokea. Olen myös hauska, iloinen, surullinen, vihainen, kiivas, ystävä, lapsi, sisarus, opiske...

Minä EN ole vaihe!

Moni lgbt ihminen varmaan tunnistaa ulkopuolelta tulevan ajatuksen siitä, että seksuaalisuus tai sukupuoli on vaihe. No anteeksi vaan, että olen oma itseni, vaihdampa tästä identiteettiä huomiseksi, niin voin taas tuntea itseni huonoksi… Seksuaalisuutta tai sukupuolta, ei vaihdeta kuin paitaa. Et vaihda sukupuolikokemustasi joka päivä, vaan se yleensä pysyy samana, kun olet löytänyt oikean termin. Jos kokemuksesi on genderfluid tms. liittyy vaihtelu sukupuolikokemukseen. Kun tulin ulos kaapista toiselle vanhemmistani, sain kuulla, että tämä menee ohi. Että se johtuu ympäristöstä. ”Kun sun kaveritkin on tollaisia ja muutenkin sä tunnet monia, niin säkin varmaan luulet, että säkin oot sellainen. Mutta toi menee kyllä ohi, toi on vaan vaihe.” Ikävä tuottaa pettymys, mutta tämä EI ole vaihe. Minä OLEN tällainen, ja tämä olen minä. Mikään mitä sinä sanot ei muuta sitä. Olen löytänyt sen millainen olen, ja mitkä sanat minua parhaiten kuvaa. Minä en muutu tästä, ja vaikka muuttuisinkin, sen p...

Vammaisten näkyvyys

Tehdäämpä aluksi pieni ajatusleikki: otat kaukosäätimen käteesi, avaat telkkarin ja selaat kanavia. Monellako kanavalla näkyy todenmukaista kuvaa vammaisista ja vammaisuudesta, tai ylipäätään yhtään mitään vammaisista? Monessako tv-sarjassa on mukana inspiraatiopornon mukainen vammainen? Monessako on todellinen kuva vammaisestaja vammaisuudesta? Monessako sarjassa vammaista näyttelee oikeasti vammainen näyttelijä? Monessako sarjassa kadulla näkyy ohimennen pyörätuolissa istuva ihminen, monessako sarjassa kaupassa kävelee vastaan opaskoirakko, monessako tv-ohjelmassa on mukana kuuro sosiaalityöntekijä, jolla on tulkki mukana.  Vastaus: hyvin, hyvin, hyvin harvassa. Oikeastaan en ole kuullut yhdestäkään sarjasta, jossa on esitelty ns. todenmukainen kuva vammaisten elämästä. Milloin viimeksi muuten kuulit mitään paraurheilusta esimerkiksi ylen urheiluruudusta? Toden näköisesti viimeksi kun paralymppialaiset järjestettiin. Silloin näkyi puolen minuutin kommentti yhdeltä kelaajalta. Ent...

Kaapista tuleminen

  Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet täysin toisen ihmisen armoilla omasta tahdostasi, muttet tiedä miten toinen reagoi? Oletko silloin käynyt päässäsi läpi kelaa, jossa toistuvat samat asiat uudestaan ja uudestaan: hyväksyykö? Ymmärtääkö? Hylkääkö? Inhoaako`? Tietääkö? Tajuaako? Tämä kela on aika tuttu monelle, LGBTQIA+ ihmiselle.   Kun joku tulee sinulle kaapista ulos, hän on melko varmasti kulkenut ja ajatellut asiaa monta päivää. Ehkä viikkoja tai kuukausia, ehkä jopa vuosia. Kun joku kertoo sinulle itsestään jonkun niin henkilökohtaisen ja intiimin asian kuin sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa, hän käytännössä sanoo: "mä luotan suhun ja annan itteni nyt sun käsiin. Ja nyt on sun vastuulla valita pudotatko sä mut lattiaan ja tallot säpäleiks, vai kannatteletko sä mua." Hän siis antautuu sinun armoillesi ja toivoo, että hyväksyt hänet.   Jos ja kun joskus elämässäsi joudut tällaiseen tilanteeseen, joko kaapista tulevana tai vastaanottava...

TYTTÖYS 2. viikko

Tytöt ja tyttöys on aina nähty vähän heikkona lenkkinä, koska ”tytöt itkee koko ajan”. Minä en itke, mutta silti kaikki (todistetusti) olettavat minut tytöksi. Olen useasti riidellessäni kuullut kommentin: ”no aijotko itkee vai?” olen rauhallisesti todennut, että en, koska juuri nyt huudan sinulle tässä, näyttääkö siltä että aijon itkeä? Okei, olen ehkä itkenyt raivosta, mutta se on eri asia... Feminiinisillä henkilöillä oletetaan aina olevan todella suuri ja voimakas hoivavietti. Eli aina jos näemme (tai kohtaamme) jotain söpöä, meidän pitäisi muuttua eläviksi sydänsilmä emojeiksi, ja huutaa: oo! En jotenkin jaksa uskoa, että se toimii näin kaikilla..... Minulla on vahva hoivavietti, mutta ei se silti kohdistu kaikkiin söpöihin asioihin ympärilläni. Ja sitäpaitsi: yhtä hyvin pojilla/miesoletetuilla voi olla hoivavietti, se asia ei nimittäin sukupuolta katso... Tosin naisoletetut on aika usein opetettu korostamaan sitä, ja poika/miesoletetut vaijentamaan se kokonaan, joten taas päädytt...

TYTTÖYS - 1. viikko

Sivusinkin jo aihetta instagramin puolella, mutta nyt vähän enemmän ränttäystä ja tietysti tilastot! Tyttöys nähdään meidän yhteiskunnassamme vähän nolona asiana, joka oikeastaan on aika söpöä, mutta ei silti mitenkään kannattavaa koska noh.... tytöthän ei ikinä pärjää... Tyttöys voi olla identiteetti, tyyli, rooliasu... (lista jatkuu...) mutta se ei ole kannattavaa! Monessako työpaikkahakemuksessa sanotaan: ”Tyttömäisyydestä on hyötyä”? Niinpä, ei kauhean monessa. Minulle henkilökohtaisesti tyttöys on ehdoton ei, koska en halua tulla rinnastetuksi tytöksi. Tai en ainakaan halua, että minusta käytetään väärää pronominia tai kutsutaan tytöksi. Minulla on feminiininen tyyli, ja näytän aika feminiiniseltä, mutta en pyytänyt ketään olettamaan sukupuoltani! En halua tulla tungettuksi lokeroon johon en kuulu! Ja kyllä: meillä on normi olettaa ihmisen sukupuoleksi joko sukupuoli A tai B, mutta se ei tarkoita, ettenkö minä voisi olla sukupuolta X ja joku muu sukupuolta Ö, joten yrittäkää olla ...