Tekstit

Kirje sinulle, valkoinen cis- heteromies

*provokatiivinen teksti*          Hei rakas cis- heteromies, joka kaiken lisäksi olet valkoinen. Mitä mieleesi tulee sanasta etuoikeutettu? Rikas ihminen, jolla on kartano, hyvä avioliitto, lapsia, kaksi koiraa, purjevene ja varaa matkustaa ulkomaille kolmesti vuodessa? Entä mitä tulee mieleen sanasta vähemmistö? jokin kaukainen ryhmä, jonka jäseniä sinä et tunne? Onko vähemmistö jotain, minkä voi unohtaa, jotta oma elämä ei hankaloituisi? Jos ajattelet näin (ja tiedostan toki, että kaikki valkoiset cis-  heteromiehet eivät ajattele), olet auttamattomasti väärässä, ja sinun  kannattaisi päivittää ajatuksesi mitä pikimmiten… Intersektionaalisessa feminismissä etuoikeutetut ihmiset ovat juuri sinun kaltaisiasi, rakas valkoinen cis-hetero. Sinä olet yhteiskunnan normien ihannoima. Kun kaiken lisäksi vielä olet mies, olet yhteiskunnan silmissä täydellinen. Sinua eivät siis hidasta ulkonäköösi, seksuaalisuuteesi, sukupuoleesi tai apuvälineisiisi liittyvät o...

VIHREÄÄ VALOA

  Tänään (10.10) on maailman mielenterveyspäivä, ja tänään näytetään vihreää valoa mielenterveydelle, ja kaikille yhdenvertaisesti. Eli pukeudu siis vihreään (sukat, pipo, huivi, tyynyliina, lakana jne.) ota itsestäsi kuva ja postaa jonnekkin. Tue läheisiäsi kriiseissä ja muista itsekkin hakea apua kun arki käy liian raskaaksi.   Kun yhteiskunta antaa ymmärtää, että vain he jotka saavat hyviä tuloksia, menestyvät ja tekevät suuna päänä ovat jonkin arvoisia, tulee väkisinkin hieman nihkeä fiilis. Sillä näistä ”menestystarinoista” näytetään AINA vain se yksi puoli. Se puoli, jossa kaikki on ruusun hohtoista ja glitteristä. Se versio, joka nähdään jokaisen unelmissa ja siinä, millainen pitäisi olla. Mutta entäs se toinen puoli? Entä ne toiset puolet? Sillä kolikollahan on aina toinenkin kääntöpuoli, joten kaippa tälläisillä tarinoillakin on. Omalla kohdallani ylisuorittaminen on usein liittynyt (ja liittyy yhä)   arvottomuuden tunteeseen. Siihen, että on pitänyt todist...

Ahdistusko siistiä?

Jos et koe jaksavasi puhetta ahdistuksesta juuri nyt, palaa lukemaan tätä tekstiä myöhemmin ❤️  olet tärkeä ja välitetty, vaikket juuri nyt jaksakkaan kaikkea. Sano, että on siistiä kun voit psyykkisesti niin huonosti, että se näkyy fyysisinä oireina. Sano, että on siistiä, kun kätesi tärisevät niin paljon, ettet pysty kohottamaan kättäsi ja sanomaan, että haluat pois. Sano, että on siistiä, kun jokin tukkii kurkkusi niin, ettet saa sanottua mikä on. Sano sitten, että on siistiä, kun itket ihmisen edessä, johon oikeastaan luotat, mutta jolle et halua näyttää heikkoa puolta itsestäsi. Sano sitten, että on siistiä, kun puolet tuntemistasi ihmisistä pitää oireitasi ohimenevinä. Sano sitten, että on hirveän siistiä, kun yksi niistä kenen kanssa vietät eniten aikaasi ei tunnu ottavan ahdistustasi tosissaan. Sano sitten, että on siistiä, kun haluaisit vain työntää kaiken muun ulos, paitsi ne hyvät, positiiviset ja lohtua tuovat asiat. Sano, että on hienoa, kun et tiedä mitä sinulle tapah...

Niin paljon muutakin

Seitsemännellä luokalla ruokailuissa oli järjestetty niin, että minulle oli laitettu oma tarjotin sivuun muista. Se toimi sen luokan, muttta kahdeksannelle siirryttäessä ruokalan henkilökunta vaihtui, eivätkä he enää muistaneet käytäntöä, joten se haudattiin. Silti, koko edellisen vuoden tarjottimen vieressä ollut lappu pysyi. Lapussa luki suunnilleen: Ronja on sokea seitsemäsluokkalainen. Älä vie tätä tarjotinta pois, jotta Ronja löytää sen helpommin. Kun huomasin lapun, otin sen pois, rypistin ja heitin roskiin. Oloni oli nöyryytetty. Onko ensimmäinen asia, minkä ihmiset minusta näkevät vammani? Onko se ainoa asia, jonka ihmiset minussa näkevät? Enkö minä ole paljon enemmänkin? Ja totta, vamma on melko silmiinpistävä ainakin minun tapauksessani, mutta se ei ole koko persoonani. Persoonani ei ole kiinnittynyt valkoiseen keppiin tai opastajaan. Koko identiteettini ei käsittele sitä, että olen sokea. Olen myös hauska, iloinen, surullinen, vihainen, kiivas, ystävä, lapsi, sisarus, opiske...

Minä EN ole vaihe!

Moni lgbt ihminen varmaan tunnistaa ulkopuolelta tulevan ajatuksen siitä, että seksuaalisuus tai sukupuoli on vaihe. No anteeksi vaan, että olen oma itseni, vaihdampa tästä identiteettiä huomiseksi, niin voin taas tuntea itseni huonoksi… Seksuaalisuutta tai sukupuolta, ei vaihdeta kuin paitaa. Et vaihda sukupuolikokemustasi joka päivä, vaan se yleensä pysyy samana, kun olet löytänyt oikean termin. Jos kokemuksesi on genderfluid tms. liittyy vaihtelu sukupuolikokemukseen. Kun tulin ulos kaapista toiselle vanhemmistani, sain kuulla, että tämä menee ohi. Että se johtuu ympäristöstä. ”Kun sun kaveritkin on tollaisia ja muutenkin sä tunnet monia, niin säkin varmaan luulet, että säkin oot sellainen. Mutta toi menee kyllä ohi, toi on vaan vaihe.” Ikävä tuottaa pettymys, mutta tämä EI ole vaihe. Minä OLEN tällainen, ja tämä olen minä. Mikään mitä sinä sanot ei muuta sitä. Olen löytänyt sen millainen olen, ja mitkä sanat minua parhaiten kuvaa. Minä en muutu tästä, ja vaikka muuttuisinkin, sen p...

Vammaisten näkyvyys

Tehdäämpä aluksi pieni ajatusleikki: otat kaukosäätimen käteesi, avaat telkkarin ja selaat kanavia. Monellako kanavalla näkyy todenmukaista kuvaa vammaisista ja vammaisuudesta, tai ylipäätään yhtään mitään vammaisista? Monessako tv-sarjassa on mukana inspiraatiopornon mukainen vammainen? Monessako on todellinen kuva vammaisestaja vammaisuudesta? Monessako sarjassa vammaista näyttelee oikeasti vammainen näyttelijä? Monessako sarjassa kadulla näkyy ohimennen pyörätuolissa istuva ihminen, monessako sarjassa kaupassa kävelee vastaan opaskoirakko, monessako tv-ohjelmassa on mukana kuuro sosiaalityöntekijä, jolla on tulkki mukana.  Vastaus: hyvin, hyvin, hyvin harvassa. Oikeastaan en ole kuullut yhdestäkään sarjasta, jossa on esitelty ns. todenmukainen kuva vammaisten elämästä. Milloin viimeksi muuten kuulit mitään paraurheilusta esimerkiksi ylen urheiluruudusta? Toden näköisesti viimeksi kun paralymppialaiset järjestettiin. Silloin näkyi puolen minuutin kommentti yhdeltä kelaajalta. Ent...

Kaapista tuleminen

  Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet täysin toisen ihmisen armoilla omasta tahdostasi, muttet tiedä miten toinen reagoi? Oletko silloin käynyt päässäsi läpi kelaa, jossa toistuvat samat asiat uudestaan ja uudestaan: hyväksyykö? Ymmärtääkö? Hylkääkö? Inhoaako`? Tietääkö? Tajuaako? Tämä kela on aika tuttu monelle, LGBTQIA+ ihmiselle.   Kun joku tulee sinulle kaapista ulos, hän on melko varmasti kulkenut ja ajatellut asiaa monta päivää. Ehkä viikkoja tai kuukausia, ehkä jopa vuosia. Kun joku kertoo sinulle itsestään jonkun niin henkilökohtaisen ja intiimin asian kuin sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa, hän käytännössä sanoo: "mä luotan suhun ja annan itteni nyt sun käsiin. Ja nyt on sun vastuulla valita pudotatko sä mut lattiaan ja tallot säpäleiks, vai kannatteletko sä mua." Hän siis antautuu sinun armoillesi ja toivoo, että hyväksyt hänet.   Jos ja kun joskus elämässäsi joudut tällaiseen tilanteeseen, joko kaapista tulevana tai vastaanottava...