Tekstit

Pride -- pelon ja ylpeyden aihe

  Minulle Pride merkitsee oikeutta olla oma itseni ja toteuttaa omaa itseäni niin kuin itse haluan. Se merkitsee, minun saavan olla ylpeä siitä kuka olen. Sitä, ettei minun tarvitse piilotella sitä   kenestä pidän ja ketä pidän kädestä. Ei ole itsestään selvää saada kulkea käsi kädessä sen kanssa, josta eniten välittää. Suomessa olemme etuoikeutettuja, mutta yhä vieläkin saa kuulla kysymyksiä, ja pitkiä katseita. Olemme onnekkaita, kun laki ei syrji meitä, mutta todellisuus on toinen. Joten käydäänpä läpi hieman tärkeitä vuosilukuja Suomen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen   historiasta, ja mietitään sitten, onko Suomi tasa-arvon mallimaa vai ei.   ·         2.019: uusi nimilaki astuu voimaan. (3 vuotta sitten) ·         2.017: tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan, (5 vuotta sitten). ·         2.015: uudistuneet yhdenvertaisuus ja tasa-arvolait astuvat voimaan (7 vuotta sitten). ·         2.011: THL poistaa transvestisuuden sairausluokituksesta. (11 vuotta sitten)

Pitkä tauko, mitä seuraa?

Hei taas ihmiset. Olen ollut nyt melkein puoli vuotta hiljaa niin blogin, kuin instagramin puolella. Minulla on ollut paljon mietittävää ja tehtävää elämässäni.Mielenterveysongelmat, joista olen aikaisemmin vähän puhunut ovat pahentuneet, paineet opiskelussa ja maailman tilanne ovat ottaneet koville, ja ajattelin viisaasti ottaa vähän tilaa itselleni.Tilan ottaminen on tehnyt hyvää, ja olen ajatellut myös blogia ja instagramia. Jotenkin tuntuu, että tämä puolivillainen tekeminen ei sovi minulle. Joko teen tätä tosissani tai en yhtään, ja olen päättänyt tehdä tätä tosissani, mutt omia rajojani kunnioittaen. En siis aijo ruveta postaamaan mitään joka päivä tai viikko, mutta jos pääsisin takaisin vanhaan ”yksi teksti kuukaudessa” rytmiin. Aijon myös alkaa tehdä tätä omilla kasvoillani.Olen tullut siihen johtopäätökseen, etten saa isompaa yleisöä ellen näytä, että olen tosissani. Stay tuned, lisäinfoa seuraa.  Klo. 22:42 Ronja

Kirje sinulle, valkoinen cis- heteromies

*provokatiivinen teksti*          Hei rakas cis- heteromies, joka kaiken lisäksi olet valkoinen. Mitä mieleesi tulee sanasta etuoikeutettu? Rikas ihminen, jolla on kartano, hyvä avioliitto, lapsia, kaksi koiraa, purjevene ja varaa matkustaa ulkomaille kolmesti vuodessa? Entä mitä tulee mieleen sanasta vähemmistö? jokin kaukainen ryhmä, jonka jäseniä sinä et tunne? Onko vähemmistö jotain, minkä voi unohtaa, jotta oma elämä ei hankaloituisi? Jos ajattelet näin (ja tiedostan toki, että kaikki valkoiset cis-  heteromiehet eivät ajattele), olet auttamattomasti väärässä, ja sinun  kannattaisi päivittää ajatuksesi mitä pikimmiten… Intersektionaalisessa feminismissä etuoikeutetut ihmiset ovat juuri sinun kaltaisiasi, rakas valkoinen cis-hetero. Sinä olet yhteiskunnan normien ihannoima. Kun kaiken lisäksi vielä olet mies, olet yhteiskunnan silmissä täydellinen. Sinua eivät siis hidasta ulkonäköösi, seksuaalisuuteesi, sukupuoleesi tai apuvälineisiisi liittyvät oletukset ja stereotypiat. Koko maa

VIHREÄÄ VALOA

  Tänään (10.10) on maailman mielenterveyspäivä, ja tänään näytetään vihreää valoa mielenterveydelle, ja kaikille yhdenvertaisesti. Eli pukeudu siis vihreään (sukat, pipo, huivi, tyynyliina, lakana jne.) ota itsestäsi kuva ja postaa jonnekkin. Tue läheisiäsi kriiseissä ja muista itsekkin hakea apua kun arki käy liian raskaaksi.   Kun yhteiskunta antaa ymmärtää, että vain he jotka saavat hyviä tuloksia, menestyvät ja tekevät suuna päänä ovat jonkin arvoisia, tulee väkisinkin hieman nihkeä fiilis. Sillä näistä ”menestystarinoista” näytetään AINA vain se yksi puoli. Se puoli, jossa kaikki on ruusun hohtoista ja glitteristä. Se versio, joka nähdään jokaisen unelmissa ja siinä, millainen pitäisi olla. Mutta entäs se toinen puoli? Entä ne toiset puolet? Sillä kolikollahan on aina toinenkin kääntöpuoli, joten kaippa tälläisillä tarinoillakin on. Omalla kohdallani ylisuorittaminen on usein liittynyt (ja liittyy yhä)   arvottomuuden tunteeseen. Siihen, että on pitänyt todistella itselleen

Ahdistusko siistiä?

Jos et koe jaksavasi puhetta ahdistuksesta juuri nyt, palaa lukemaan tätä tekstiä myöhemmin ❤️  olet tärkeä ja välitetty, vaikket juuri nyt jaksakkaan kaikkea. Sano, että on siistiä kun voit psyykkisesti niin huonosti, että se näkyy fyysisinä oireina. Sano, että on siistiä, kun kätesi tärisevät niin paljon, ettet pysty kohottamaan kättäsi ja sanomaan, että haluat pois. Sano, että on siistiä, kun jokin tukkii kurkkusi niin, ettet saa sanottua mikä on. Sano sitten, että on siistiä, kun itket ihmisen edessä, johon oikeastaan luotat, mutta jolle et halua näyttää heikkoa puolta itsestäsi. Sano sitten, että on siistiä, kun puolet tuntemistasi ihmisistä pitää oireitasi ohimenevinä. Sano sitten, että on hirveän siistiä, kun yksi niistä kenen kanssa vietät eniten aikaasi ei tunnu ottavan ahdistustasi tosissaan. Sano sitten, että on siistiä, kun haluaisit vain työntää kaiken muun ulos, paitsi ne hyvät, positiiviset ja lohtua tuovat asiat. Sano, että on hienoa, kun et tiedä mitä sinulle tapahtuu

Niin paljon muutakin

Seitsemännellä luokalla ruokailuissa oli järjestetty niin, että minulle oli laitettu oma tarjotin sivuun muista. Se toimi sen luokan, muttta kahdeksannelle siirryttäessä ruokalan henkilökunta vaihtui, eivätkä he enää muistaneet käytäntöä, joten se haudattiin. Silti, koko edellisen vuoden tarjottimen vieressä ollut lappu pysyi. Lapussa luki suunnilleen: Ronja on sokea seitsemäsluokkalainen. Älä vie tätä tarjotinta pois, jotta Ronja löytää sen helpommin. Kun huomasin lapun, otin sen pois, rypistin ja heitin roskiin. Oloni oli nöyryytetty. Onko ensimmäinen asia, minkä ihmiset minusta näkevät vammani? Onko se ainoa asia, jonka ihmiset minussa näkevät? Enkö minä ole paljon enemmänkin? Ja totta, vamma on melko silmiinpistävä ainakin minun tapauksessani, mutta se ei ole koko persoonani. Persoonani ei ole kiinnittynyt valkoiseen keppiin tai opastajaan. Koko identiteettini ei käsittele sitä, että olen sokea. Olen myös hauska, iloinen, surullinen, vihainen, kiivas, ystävä, lapsi, sisarus, opiske

Minä EN ole vaihe!

Moni lgbt ihminen varmaan tunnistaa ulkopuolelta tulevan ajatuksen siitä, että seksuaalisuus tai sukupuoli on vaihe. No anteeksi vaan, että olen oma itseni, vaihdampa tästä identiteettiä huomiseksi, niin voin taas tuntea itseni huonoksi… Seksuaalisuutta tai sukupuolta, ei vaihdeta kuin paitaa. Et vaihda sukupuolikokemustasi joka päivä, vaan se yleensä pysyy samana, kun olet löytänyt oikean termin. Jos kokemuksesi on genderfluid tms. liittyy vaihtelu sukupuolikokemukseen. Kun tulin ulos kaapista toiselle vanhemmistani, sain kuulla, että tämä menee ohi. Että se johtuu ympäristöstä. ”Kun sun kaveritkin on tollaisia ja muutenkin sä tunnet monia, niin säkin varmaan luulet, että säkin oot sellainen. Mutta toi menee kyllä ohi, toi on vaan vaihe.” Ikävä tuottaa pettymys, mutta tämä EI ole vaihe. Minä OLEN tällainen, ja tämä olen minä. Mikään mitä sinä sanot ei muuta sitä. Olen löytänyt sen millainen olen, ja mitkä sanat minua parhaiten kuvaa. Minä en muutu tästä, ja vaikka muuttuisinkin, sen p