Tekstit

Pride -- pelon ja ylpeyden aihe

  Minulle Pride merkitsee oikeutta olla oma itseni ja toteuttaa omaa itseäni niin kuin itse haluan. Se merkitsee, minun saavan olla ylpeä siitä kuka olen. Sitä, ettei minun tarvitse piilotella sitä   kenestä pidän ja ketä pidän kädestä. Ei ole itsestään selvää saada kulkea käsi kädessä sen kanssa, josta eniten välittää. Suomessa olemme etuoikeutettuja, mutta yhä vieläkin saa kuulla kysymyksiä, ja pitkiä katseita. Olemme onnekkaita, kun laki ei syrji meitä, mutta todellisuus on toinen. Joten käydäänpä läpi hieman tärkeitä vuosilukuja Suomen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen   historiasta, ja mietitään sitten, onko Suomi tasa-arvon mallimaa vai ei.   ·         2.019: uusi nimilaki astuu voimaan. (3 vuotta sitten) ·         2.017: tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan, (5 vuotta sitten). ·         2.015: uudistuneet yhdenvertaisuus ja tasa-arvolait as...

Pitkä tauko, mitä seuraa?

Hei taas ihmiset. Olen ollut nyt melkein puoli vuotta hiljaa niin blogin, kuin instagramin puolella. Minulla on ollut paljon mietittävää ja tehtävää elämässäni.Mielenterveysongelmat, joista olen aikaisemmin vähän puhunut ovat pahentuneet, paineet opiskelussa ja maailman tilanne ovat ottaneet koville, ja ajattelin viisaasti ottaa vähän tilaa itselleni.Tilan ottaminen on tehnyt hyvää, ja olen ajatellut myös blogia ja instagramia. Jotenkin tuntuu, että tämä puolivillainen tekeminen ei sovi minulle. Joko teen tätä tosissani tai en yhtään, ja olen päättänyt tehdä tätä tosissani, mutt omia rajojani kunnioittaen. En siis aijo ruveta postaamaan mitään joka päivä tai viikko, mutta jos pääsisin takaisin vanhaan ”yksi teksti kuukaudessa” rytmiin. Aijon myös alkaa tehdä tätä omilla kasvoillani.Olen tullut siihen johtopäätökseen, etten saa isompaa yleisöä ellen näytä, että olen tosissani. Stay tuned, lisäinfoa seuraa.  Klo. 22:42 Ronja

Kirje sinulle, valkoinen cis- heteromies

*provokatiivinen teksti*          Hei rakas cis- heteromies, joka kaiken lisäksi olet valkoinen. Mitä mieleesi tulee sanasta etuoikeutettu? Rikas ihminen, jolla on kartano, hyvä avioliitto, lapsia, kaksi koiraa, purjevene ja varaa matkustaa ulkomaille kolmesti vuodessa? Entä mitä tulee mieleen sanasta vähemmistö? jokin kaukainen ryhmä, jonka jäseniä sinä et tunne? Onko vähemmistö jotain, minkä voi unohtaa, jotta oma elämä ei hankaloituisi? Jos ajattelet näin (ja tiedostan toki, että kaikki valkoiset cis-  heteromiehet eivät ajattele), olet auttamattomasti väärässä, ja sinun  kannattaisi päivittää ajatuksesi mitä pikimmiten… Intersektionaalisessa feminismissä etuoikeutetut ihmiset ovat juuri sinun kaltaisiasi, rakas valkoinen cis-hetero. Sinä olet yhteiskunnan normien ihannoima. Kun kaiken lisäksi vielä olet mies, olet yhteiskunnan silmissä täydellinen. Sinua eivät siis hidasta ulkonäköösi, seksuaalisuuteesi, sukupuoleesi tai apuvälineisiisi liittyvät o...

VIHREÄÄ VALOA

  Tänään (10.10) on maailman mielenterveyspäivä, ja tänään näytetään vihreää valoa mielenterveydelle, ja kaikille yhdenvertaisesti. Eli pukeudu siis vihreään (sukat, pipo, huivi, tyynyliina, lakana jne.) ota itsestäsi kuva ja postaa jonnekkin. Tue läheisiäsi kriiseissä ja muista itsekkin hakea apua kun arki käy liian raskaaksi.   Kun yhteiskunta antaa ymmärtää, että vain he jotka saavat hyviä tuloksia, menestyvät ja tekevät suuna päänä ovat jonkin arvoisia, tulee väkisinkin hieman nihkeä fiilis. Sillä näistä ”menestystarinoista” näytetään AINA vain se yksi puoli. Se puoli, jossa kaikki on ruusun hohtoista ja glitteristä. Se versio, joka nähdään jokaisen unelmissa ja siinä, millainen pitäisi olla. Mutta entäs se toinen puoli? Entä ne toiset puolet? Sillä kolikollahan on aina toinenkin kääntöpuoli, joten kaippa tälläisillä tarinoillakin on. Omalla kohdallani ylisuorittaminen on usein liittynyt (ja liittyy yhä)   arvottomuuden tunteeseen. Siihen, että on pitänyt todist...

Ahdistusko siistiä?

Jos et koe jaksavasi puhetta ahdistuksesta juuri nyt, palaa lukemaan tätä tekstiä myöhemmin ❤️  olet tärkeä ja välitetty, vaikket juuri nyt jaksakkaan kaikkea. Sano, että on siistiä kun voit psyykkisesti niin huonosti, että se näkyy fyysisinä oireina. Sano, että on siistiä, kun kätesi tärisevät niin paljon, ettet pysty kohottamaan kättäsi ja sanomaan, että haluat pois. Sano, että on siistiä, kun jokin tukkii kurkkusi niin, ettet saa sanottua mikä on. Sano sitten, että on siistiä, kun itket ihmisen edessä, johon oikeastaan luotat, mutta jolle et halua näyttää heikkoa puolta itsestäsi. Sano sitten, että on siistiä, kun puolet tuntemistasi ihmisistä pitää oireitasi ohimenevinä. Sano sitten, että on hirveän siistiä, kun yksi niistä kenen kanssa vietät eniten aikaasi ei tunnu ottavan ahdistustasi tosissaan. Sano sitten, että on siistiä, kun haluaisit vain työntää kaiken muun ulos, paitsi ne hyvät, positiiviset ja lohtua tuovat asiat. Sano, että on hienoa, kun et tiedä mitä sinulle tapah...

Niin paljon muutakin

Seitsemännellä luokalla ruokailuissa oli järjestetty niin, että minulle oli laitettu oma tarjotin sivuun muista. Se toimi sen luokan, muttta kahdeksannelle siirryttäessä ruokalan henkilökunta vaihtui, eivätkä he enää muistaneet käytäntöä, joten se haudattiin. Silti, koko edellisen vuoden tarjottimen vieressä ollut lappu pysyi. Lapussa luki suunnilleen: Ronja on sokea seitsemäsluokkalainen. Älä vie tätä tarjotinta pois, jotta Ronja löytää sen helpommin. Kun huomasin lapun, otin sen pois, rypistin ja heitin roskiin. Oloni oli nöyryytetty. Onko ensimmäinen asia, minkä ihmiset minusta näkevät vammani? Onko se ainoa asia, jonka ihmiset minussa näkevät? Enkö minä ole paljon enemmänkin? Ja totta, vamma on melko silmiinpistävä ainakin minun tapauksessani, mutta se ei ole koko persoonani. Persoonani ei ole kiinnittynyt valkoiseen keppiin tai opastajaan. Koko identiteettini ei käsittele sitä, että olen sokea. Olen myös hauska, iloinen, surullinen, vihainen, kiivas, ystävä, lapsi, sisarus, opiske...

Minä EN ole vaihe!

Moni lgbt ihminen varmaan tunnistaa ulkopuolelta tulevan ajatuksen siitä, että seksuaalisuus tai sukupuoli on vaihe. No anteeksi vaan, että olen oma itseni, vaihdampa tästä identiteettiä huomiseksi, niin voin taas tuntea itseni huonoksi… Seksuaalisuutta tai sukupuolta, ei vaihdeta kuin paitaa. Et vaihda sukupuolikokemustasi joka päivä, vaan se yleensä pysyy samana, kun olet löytänyt oikean termin. Jos kokemuksesi on genderfluid tms. liittyy vaihtelu sukupuolikokemukseen. Kun tulin ulos kaapista toiselle vanhemmistani, sain kuulla, että tämä menee ohi. Että se johtuu ympäristöstä. ”Kun sun kaveritkin on tollaisia ja muutenkin sä tunnet monia, niin säkin varmaan luulet, että säkin oot sellainen. Mutta toi menee kyllä ohi, toi on vaan vaihe.” Ikävä tuottaa pettymys, mutta tämä EI ole vaihe. Minä OLEN tällainen, ja tämä olen minä. Mikään mitä sinä sanot ei muuta sitä. Olen löytänyt sen millainen olen, ja mitkä sanat minua parhaiten kuvaa. Minä en muutu tästä, ja vaikka muuttuisinkin, sen p...

Vammaisten näkyvyys

Tehdäämpä aluksi pieni ajatusleikki: otat kaukosäätimen käteesi, avaat telkkarin ja selaat kanavia. Monellako kanavalla näkyy todenmukaista kuvaa vammaisista ja vammaisuudesta, tai ylipäätään yhtään mitään vammaisista? Monessako tv-sarjassa on mukana inspiraatiopornon mukainen vammainen? Monessako on todellinen kuva vammaisestaja vammaisuudesta? Monessako sarjassa vammaista näyttelee oikeasti vammainen näyttelijä? Monessako sarjassa kadulla näkyy ohimennen pyörätuolissa istuva ihminen, monessako sarjassa kaupassa kävelee vastaan opaskoirakko, monessako tv-ohjelmassa on mukana kuuro sosiaalityöntekijä, jolla on tulkki mukana.  Vastaus: hyvin, hyvin, hyvin harvassa. Oikeastaan en ole kuullut yhdestäkään sarjasta, jossa on esitelty ns. todenmukainen kuva vammaisten elämästä. Milloin viimeksi muuten kuulit mitään paraurheilusta esimerkiksi ylen urheiluruudusta? Toden näköisesti viimeksi kun paralymppialaiset järjestettiin. Silloin näkyi puolen minuutin kommentti yhdeltä kelaajalta. Ent...

Kaapista tuleminen

  Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet täysin toisen ihmisen armoilla omasta tahdostasi, muttet tiedä miten toinen reagoi? Oletko silloin käynyt päässäsi läpi kelaa, jossa toistuvat samat asiat uudestaan ja uudestaan: hyväksyykö? Ymmärtääkö? Hylkääkö? Inhoaako`? Tietääkö? Tajuaako? Tämä kela on aika tuttu monelle, LGBTQIA+ ihmiselle.   Kun joku tulee sinulle kaapista ulos, hän on melko varmasti kulkenut ja ajatellut asiaa monta päivää. Ehkä viikkoja tai kuukausia, ehkä jopa vuosia. Kun joku kertoo sinulle itsestään jonkun niin henkilökohtaisen ja intiimin asian kuin sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa, hän käytännössä sanoo: "mä luotan suhun ja annan itteni nyt sun käsiin. Ja nyt on sun vastuulla valita pudotatko sä mut lattiaan ja tallot säpäleiks, vai kannatteletko sä mua." Hän siis antautuu sinun armoillesi ja toivoo, että hyväksyt hänet.   Jos ja kun joskus elämässäsi joudut tällaiseen tilanteeseen, joko kaapista tulevana tai vastaanottava...

TYTTÖYS 2. viikko

Tytöt ja tyttöys on aina nähty vähän heikkona lenkkinä, koska ”tytöt itkee koko ajan”. Minä en itke, mutta silti kaikki (todistetusti) olettavat minut tytöksi. Olen useasti riidellessäni kuullut kommentin: ”no aijotko itkee vai?” olen rauhallisesti todennut, että en, koska juuri nyt huudan sinulle tässä, näyttääkö siltä että aijon itkeä? Okei, olen ehkä itkenyt raivosta, mutta se on eri asia... Feminiinisillä henkilöillä oletetaan aina olevan todella suuri ja voimakas hoivavietti. Eli aina jos näemme (tai kohtaamme) jotain söpöä, meidän pitäisi muuttua eläviksi sydänsilmä emojeiksi, ja huutaa: oo! En jotenkin jaksa uskoa, että se toimii näin kaikilla..... Minulla on vahva hoivavietti, mutta ei se silti kohdistu kaikkiin söpöihin asioihin ympärilläni. Ja sitäpaitsi: yhtä hyvin pojilla/miesoletetuilla voi olla hoivavietti, se asia ei nimittäin sukupuolta katso... Tosin naisoletetut on aika usein opetettu korostamaan sitä, ja poika/miesoletetut vaijentamaan se kokonaan, joten taas päädytt...

TYTTÖYS - 1. viikko

Sivusinkin jo aihetta instagramin puolella, mutta nyt vähän enemmän ränttäystä ja tietysti tilastot! Tyttöys nähdään meidän yhteiskunnassamme vähän nolona asiana, joka oikeastaan on aika söpöä, mutta ei silti mitenkään kannattavaa koska noh.... tytöthän ei ikinä pärjää... Tyttöys voi olla identiteetti, tyyli, rooliasu... (lista jatkuu...) mutta se ei ole kannattavaa! Monessako työpaikkahakemuksessa sanotaan: ”Tyttömäisyydestä on hyötyä”? Niinpä, ei kauhean monessa. Minulle henkilökohtaisesti tyttöys on ehdoton ei, koska en halua tulla rinnastetuksi tytöksi. Tai en ainakaan halua, että minusta käytetään väärää pronominia tai kutsutaan tytöksi. Minulla on feminiininen tyyli, ja näytän aika feminiiniseltä, mutta en pyytänyt ketään olettamaan sukupuoltani! En halua tulla tungettuksi lokeroon johon en kuulu! Ja kyllä: meillä on normi olettaa ihmisen sukupuoleksi joko sukupuoli A tai B, mutta se ei tarkoita, ettenkö minä voisi olla sukupuolta X ja joku muu sukupuolta Ö, joten yrittäkää olla ...

”Rauhoitu muru”

Sisältövaroitus: teksti sisältää rajua kieltä, ja paljon sarkasmia. Kuinkakohan monesti minua on käsketty rauhoittumaan kun olen vähän korottanut ääntäni tuodakseni mielipiteeni julki? Viimeksi tänään kuulin koulussa, miten miespuolinen opettaja käski naisoletettua oppilasta ”rauhoittumaan vähän”, koska hän nauroi kovaäänisesti. Siis eiikö nauru ole rentoutumisen merkki? Ei ilmeisestikkään silloin, kun ollaan keski-ikäisen miehen tunnilla, ja puhe on tytöstä. Ristiriitaista tästä tulee silloin, kun mietimme, monestikkohan poika/miesoletettuja käsketään ”rauhoittumaan vähän”, yhden pienen naurun takia, joka ei edes häirinnyt tuntia! Niimpä, harvemmin. Pojat saavat olla levottomia, eikä heitä käsketä rauhoittumaan. Heitä käsketään keskittymään, joka ilmeisesti on paljon miehisempää kuin rauhoittuminen. Taidampa tästä lähtien sanoa miehille (sillä kyllä, he ovat aina miesoletettuja), jotka käskevät minua ”rauhoittumaan vähän”, että rauhoituppa itse, ja mieti onko se kivaa. Olen ihmeissäni...

VAMMAISUUS? - mitä se on? Pitääkö sitä hävetä?

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen kun kuulet sanan vammainen? Pyörätuolissa istuva surkuteltava marttyyri, jota taputtelet päähän aina kun kävelet ohi? Vai menestyvä pyörätuolissa istuva optimisti, joka kertoo sinulle suoraan mitä ajattelee, jos rohkenet taputella häntä päähän? Rehellisesti: kumpi näistä luonnehdinnoista vastaa sinun kuvaasi vammaisesta ihmisestä? Onko sinun lähipiirissäsi vammaisia? Miten kohtelet heitä? Ovatko he sinulle pelkkää inspiraatiopornoa, vai kuunteletko oikeasti heidän ajatuksiaan? Ovatko he sinulle pelkkää ilmaa, vai tärkeitä ihmisiä? Kohteletko heitä kuin yhdenvertaisia, vai (kuten useimmat) kuin pikkuruista vauvvaa, joka on juuri oppinut kävelemään, ja sanomaan sanan kakka? Teen tästä näin karikatoitua, jotta ymmärrettäisiin, että vammaisilla on oikeasti tunteet, tarpeet ja oma tahto.  Vammaisuus ei ole pelkkä ”huono juttu”. Se on myös hieno asia, se on identiteetti (myös allekkirjoittaneelle), yhteisö, adjektiivi, haukkumasana......... Minä olen itse ...

Pimeät, pelottavat kujat

24.03.2021 klo. 17:22  Maaliskuun alussa Lontoossa murhattiin nainen, kun hän oli matkalla ystävänsä luota kotiin, kello yhdeksältä illalla. Hän puhui poikaystävänsä kanssa puhelimessa, ja ilmoitti, että on tulossa kotiin pidempää, valaistua reittiä pitkin. Ihan turha sanoa, että mitäpäs oli yksin kadulla niin myöhään, tai varmaan oli taas seksikkäät vaatteet päällä. EI! Syy ei ole naisen, syy on sen, ettemme me vieläkään, vuonna 2021 ymmärrä, ettei toisen kimppuun käydä, oli hän sitten mitä sukupuolta tahansa! Syy lyömiselle ei ole, että: no sä ärsytit mua, tai että: no se oli vahinko. Lyöminen sattuu, aina, poikkeuksetta. Se jättää jälkiä, siitä jää mustelmia, ja lyönnin muistaa. Vaikka silloin olisikin humalassa, siitä jää epämukava tunne. Ihan sama, vaikka ärsyttäisi, ihan sama, vaikka olisikin kännissä. SE EI OIKEUTA LYÖMÄÄN, ihan samalla tavalla, kuin se, että kävelee yöllä yksin kadulla, ja sattuu olemaan nainen, ei oikeuta raiskaukseen tai murhaan. Muutenkin, olisi ehkä aik...

KOSKEMATTOMUUS!

16.01.2021 klo. 16:41 Koskemattomuus on kiistämättä aihe, johon liittyy paljon kiistoja, mutta oman kehon koskemattomuus, on ihmisarvo. Kukaan ei siis saa koskea ketään, sukupuolesta, pituudesta, puheesta tai silmien väristä riippumatta. KETÄÄN EI SAA KOSKEA ILMAN LUPAA! Nyt haluaisin kuitenkin tarkastella tätä kohdullisten näkökulmasta, en kuitenkaan halua unohtaa miehiä ja ei kohdullisia, sillä tämä sama koskemattomuus koskettaa kaikkia.  Usein naisilla, ja feminiinisen kehon omistamilla henkilöillä, on keho, joka katsotaan olevan yhteiskunnallista ja vapaata riistaa. Meitä saa katsoa, kommentoida ja koskea miten haluaa, eikä ketään kiinnosta, haluammeko me sitä vai emme. Yleensä jos puhuu tästä tai katselee keskusteluja somessa, kohtaa ennemmin tai myöhemmin argumentin: mutta hän halusi tai oma syy, hänellä oli liian paljastavat vaatteet. Ei vaatteet anna lupaa ahdistella! Ei se, että jollakulla on lyhyt toppi, jossa on ohuet olkaimet ole syy koskea tai katsoa. Mikään ei anna oi...